8/17/2017

lukiotytöissä se rakasti sitä

Kahden viime päivän aikana mä olen itkenyt enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Kotona tapahtuvia huonoja juttuja, yleistä väsymystä ja ikävää. Ikävä ehkä kavereita ja rakkautta ja rakkautta ja rakkautta. Mulla on aamulla aikaisin lähtö Lontooseen ja mä vaan toivon, että joku ajaa mun yli.

Koulu menettelee. Mua ärsyttää ylidramaattiset ja väärillä asioilla flexaavat ihmiset, mä itken siitä puhelimessa Jeminalle ja kohta tajuan, että välillä teen samaa. Miten oudolta tuntuu olla isossa kaupungissa yksin kaiken keskellä. Bussikuski vaan katsoo säälivästi, että voi lapsi poloista, kun menee itkien sisään. Joku kantaa roskapussin mun ohi ja tarjoaa tupakkaa.

Yöllä meidän soluun oli ilmestynyt joku mies. Mä olen asunut tässä nyt viikon yksin ja kun mä aamulla menin keittiöön, siinä sen kengät vaan nökötti ja mä päätin jättää sen nukkumaan. Aamiainen Tiffanylla on hyvä myös kirjana.

Koulussa keskustellaan paljon ja mä vaan takerrun ihan vääriin asioihin ja mainitsen merkityksettömiä pointteja. Ne tuijottaa ja ehkä naurahtaa vaivaantuneesti, mainitsen itselleni, että olisin voinut olla hiljaakin. Mut en mä enää mitään mahda, leimat on jo saatu.

"öö en tule huomenna kouluun bye felicia" mä kirjoitan wilmaviestiin ja vien hiiren lähetysnäppäimelle. Löydän itseni moottoripyörällä Nallikarista. Tarkoittaako filmaattinen ja flegmaattinen samaa. Mikä on synonyymi ikävälle.

Koulussa kirjoitetaan twitteriin.





2 kommenttia:

  1. Harmi kuulla, että sinulla on ollut vaikea alku. Jospa se alkaa helpottumaan ajan kuluessa, paljon tsemppiä♡

    VastaaPoista

antaa palaa