10/31/2016

rikkihappoa ja räkää

Lokakuussa mä oon nähnyt kavereita jopa säikäyttävän monta kertaa, luulin nimittäin olleeni jo täysin sosiaalisesti kuollut, mutta jotain kai tapahtui.

  Puolessa välissä tätä kuuta mä olin keräännyttiin vanhalla frendiporukalla Meliinalle yöksi, juotiin kahvia vielä puoleltaöin, kuunneltiin tosi vanhoja hittibiisejä ja tanssittiin macarenaa. Ne paisto pizzaa ja mä söin kaikki sipsit. Mulla soi koko yön päässä se daadirlandirlandaa -biisi ja mä nukuin sinä yönä kai lattialla.
     Syyslomalla mä lähdin käymään Helsingissä moikkaamassa kaikkia kivoja ihmisiä. Pääsin käymään lintsillä Valokarnevaaleissa ja Kiasmassa, näin kaikkia vanhoja frendejä ihan yllärinä, kun Miklulla oli yhtenä iltana keikka Circuksessa ja maistelin jotain kallista Itävaltalaista viiniä. Helsinki oli mulle taas kerran suotuisa.

    Loppu loman mä ihan valehtelematta vaan makasin kotona tekemättä yhtään mitään, mä taisin nukkua kaksi kolmasosaa vuorokaudesta ja lopun aikaa katsoin Netflixiä.
  Perjantaina mä lähdin Lapualle isoskoulutukseen ja näkemään kaikkia saarikavereita. Mulla oli ihan loppuun saakka kylläkin fiilis, etten jaksa lähteä sinne ja mitä mä muka hyödyn sinne menemisestä. Ja haha, ylläriylläri, viikonloppu oli oikeastaan todella perseestä. Mun stressitaso vaan nousi ja fiilis oli ihan vitun kiehuva, mä en vaan jaksa niitä ihmisiä aina.


   Ja kun mä eilen sitten tulin kotiin, mulla oli vaan ihan kamala ja sekava olo, mä en ymmärtänyt mistään mitään ja menin jo puoli kasilta nukkumaan. Ennen sitä mä kirjotin.


    Mä itken ja hoen puhelimeen, että mulla on vaan ihan vitun paha olla. Lattialla suklaata ja Post Alfa, mä en jaksa huomenna kouluun. Mulla on vaan vitun paha olla.
    Mä oon ihan kamalan epäselvässä olotilassa ihan kaiken kanssa. Koulun, "kavereiden", perheen ja mun itsenikin kanssa. Mä oon epäselvä, mun fiilikset on epäselvät, en tunnista rakkautta ja vihaa toisistaan. Mä vaa itken ja pyyhin silmiä.

   Mä en tiedä pidänkö mä ihmisistä joista pidän, tykkäänkö mä ihmisistä joista tykkään. Tiedän, että yhtäkkiä mä pidän ihmisistä joita mä vihaan ja vihaan ihmisiä, joita mä rakastan. 
  Voisko välimatkat viedä sopivan välimatkan päähän, voisko välimatkat viedä välimatkat pois, niinku deletoida itsensä. Välimatkat pilaa mun välit onnellisuudentunteen kanssa, vaikkei me hyvissä väleissä ollakaan. Joskus vaan onnellisuus tuntuu tosi oudosti onnelliselta.


   Tänään mä oon katsonut itselleni kämppää Oulusta.





2 kommenttia:

  1. Oot oikeest hullun hieno ja rakastan sun tekstejä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jestas sentään, ootpas ihana <3

      Poista

antaa palaa