9/07/2016

"Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis."

Ei voi kuulkaa muistaa, mitä kaikkea mä oon tehnyt näiden menneiden päivien aikana. Mä oon tainnut olla vaan kipeä ja sit oon maannut himassa ja nukkunut. Ja snäppäillyt.

Mä makasin viikon lattialla, melkein kokonaan syömättä ja juomatta. Mulla oli melkein 39 astetta kuumetta, enkä mä päässyt yhtään mihinkään. Mä vaan itkin ja olin ihan hullun hädäs, pyörin siellä lattialla vilttiin kääriytyneenä, valittaen lähes tappavia menkkakipuja ja kaikkea muutakin, mistä mä vaan keksin valittaa. Mä en tajua miten mun ihmiset jakso katella sitä viikon. 

Yksi kaunis viikonloppu mä näin pitkästä aikaa mun vanhoja frendejä edellisestä koulusta. Me käytiin porukalla Ylivieskan kauppojenyössä, en mä kyllä muista mitä me tehtiin. Kai me vaan hypättiin sovituskopista toiseen, mulla oli sidottu ilmapalloja hiuksiin ja kaikki tuntemattomatkin vaan nauroi. Mut meillä oli kivaa.
  Me kai käytiin syömässä hyviä ranskuja ja saatoin ostaa vaatteita taas satasella. Törmäiltiin tuttujen kanssa ja laulettiin sitä sä oot söpö -biisiä. Naurettiin ihan hulluna joillekin muksuille, jotka veti vieressä heliumia ja kuunneltiin bussissa jotain penikkaa, joka fiilas ihan hulluna bussibiisiä.
  Ja sillon yöllä, kun me käveltiin keskustasta himaan nukkumaan, kaikkia paleli. Mutta taivas oli ihan pilvetön ja siellä oli varmaan miljardi tähteä ja revontulia.

Seuraavana päivänä mun rakas rakas rakas frendi juhli kahdeksantoistavuotissynttäreitään ja mä lähdin sitten ihan hulluissa paineissa sinne juhliin. En mä tuntenut ketään ja aluksi vaan nökötin jossain nurkassa, mutta loppupeleissä ilta oli ihan superhauska, eikä ollut kyllä enää yhtään jännittynyt fiilis. Seuraavana aamuna sattui päähän ihan jumalattomasti.

Eilen illalla meidän perheeseen syntyi seitsemän koiranpentua. Mä olin avustamassa vähän kun kätilönä, kun iskän piti lähteä käymään töissä. Mä vaan kuumottelin, että joku niistä pennuista kuolee. Mut siellä ne vieläkin piipittää, noin vuorokauden ikäisinä semmosina pikkusina möhkäleinä.
   Ensviikolla mä meen taas saareen. Tällä kertaa jatkoriparille. Mä en tiedä oonko mä ihan hullun innoissani, vai ihan hullun jännittynyt ja peloissani. Ehkä mä oon vähän molempia, musta on nimittäin kiva nähdä kaikkia ripari-ihmisiä, toisaalta mä kuumottelen ihan hulluna joidenkin niiden tapaamista. 

Välillä mä kelaan, että olis ihan tosi siistiä olla taskurapu. Toisaalta, musta on tosi kiva olla ihminen, niin mä voin lukea muumien elämänohjeita ja kaikkia ihania sanomisia. Musta tuntuu että luen muumikirjoja ku Raamattua. Välillä mulla on ollut tosi ahdas olo, mä oon ollut tosi ahdistunut ja stressaantunut, mutta musta tuntuu että se on ihan normaalia. Ehkä tästä selvitään, mä en tiedä mikä mua ja kaikkia vaivaa. Kiitos ja anteeks kaikesta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

antaa palaa