8/22/2016

kyl me elämästä löydetään jotain pyhää

Viikonloppuna mä olin Aholansaaressa nuokkarissa, jonka teemana oli tänä vuonna avioliittolaki. Mulle se on tosi tärkeä aihe, mutta nuokkarissa taisi vahingossa mennä luennot vähän ohi.

  Perjantaina mä lähdin koulusta tunnin aikaisemmin, että mä kerkeisin nuokkaribussiin. Ja kun mä sitten hyppelin sinne kolmelta, pääsin heti halimaan mun ikiomia ahis-ihmisiä. Bussissa mä kai yritin nukkua vähän ja olla nauramatta Julialle, joka vaan sylki vieressä.
  Saareen päästyä me vaan halittiin ja keskusteltiin kuulumisia, katsottiin jotain surkeaa teatteria ja naurettiin jollekin kamalille jutuille. Mulla ei ikävä kyllä oikein enää ole muistikuvia, mitä me tehtiin ekana yönä. Kyllä me nukuttiin, ainakin neljä tuntia.
  Aamulla me herättiin muka-niin-pirteinä Iidan herätykseen, joka oli ihan liian kovalla. Otettiin ennen yhdeksää hienoja sadetakkikuvia, kun Syväri oli ihan peilityyni ja ulkona oli vähän sumua. Mun mielestä se hetki oli tosi kaunis, vaikka ei ne kuvat oikein onnistunut.

  Luennoilla me vaan kikatettiin toisten hiuksille ja en ees tiedä, siinä kohtaa kaikki nauratti kun tarkoitus oli olla hiljaa. Tultiin vaan siihen tulokseen, että jokainen on vähä homo ja se on tosi jees.
  Me vaan pelattiin koko porukalla lipunryöstöä, kaatuiltiin siellä märällä nurmella ja itkettiin riihen portailla. Illalla konsertissa vedettiin melkein pussillinen juustonaksuja, heiteltiin niillä ihmisiä, reivattiin ihan hulluna takarivissä ja huudettiin soittakaa paranoid. Mut vaikka ne ei soittanut, mulla oli tosi hauskaa.
  Yökahvilassa taas leikittiin kaikkea, osasin taas jukeboksissa melko hyvin, vaikka ei ollut kovin nopee olo. Ja Iida vaan feidas koko ajan, me juostiin sen perässä Tylerin kanssa ja se ei edes kertonut mihin se on menossa.
  Yö vaan meni ihan liian nopeaa. Kahden aikaan me istuttiin kodassa ja fiilisteltiin ihanaa Tyleriä kitaroineen, laulettiin porukalla kaikkea Juha Tapiosta Haloo Helsinkiin ja välillä istuttiin vaan ihan hiljaa.
  Mentiin käymään takkiksella, jonka jälkeen lähdettiin istuskelemaan hetkiseksi Annantuvan olkkariin. Tutustuttiin toukkaan nimeltä Töhö, julistettiin toisemme leijonakuninkaiksi piirtämällä otsaan viiva juustonaksutahmalla ja siinä kohtaa muita alkoi väsyttää.

  Mä en halunnut päästää niitä nukkumaan, joten lähdettiin takaisin takkikselle, jossa päästiin pelaamaan ihastusbingoa. Homman nimi oli nostaa käsi ylös, jos oli joskus ollut ihastunut henkilöön x. Tyhmä peli se oli, koko ajan vaan kuumoteltiin ja kikatettiin ihan hiljaa.
  Viiden tai neljän aikaan porukka alkoi lähteä nukkumaan ja me jäätiin sinne vain istuskelemaan, hipsuttelemaan ja juttelemaan. Me vaan oltiin ja fiilisteltiin auringonnousua ja Aten kahvinjuontiennätystä. Seiskan aikaan me vaan makoiltiin lattialla ja kuunneltiin muumibiisiä.

  Kasilta me jouduttiin jo antamaan lähtöhalit ekoille tyypeille. Valvottuja tunteja tuli täyteen se 24 ja jumalanpalvelus oli täyttä helvettiä, kun me meinattiin tippua tuoleilta, kun ei pysytty hereillä. Muisteltiin riparin pappia, joka vaan pystyi vetämään ylijääneen viinin suoraan astiasta ja naurettiin varmaan ihan kaikelle. 
  Kahdeltatoista sitten lähti ensimmäinen lautta ja mä olin ihan valmis itkemään, sekä väsymystä, että ikävää, mutta lopulta mä vaan päätin nauraa helpottuneesti, kun me viimein seistiin saaren laiturilla vilkuttamassa, Titanicin soidessa taustalla.

jokainen on joskus luuseri, toiset vain peittää sen paremmin










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

antaa palaa