8/01/2016

en löytäisi vettä vaikka putoaisin kanootista


"loves indiemusiikkiin ja venyneeseen aamukahviin. on eka elokuuta ja meen uuteen kouluun kymmenen päivän päästä. kaipaan helsinkiä."

Huh, todellakin. Ensimmäinen elokuuta ja loma on ihan loppusuorilla. En vaan tajua mihin tää aika on hipsinyt ja mitä mä edes olen tehnyt, oonko mä saanut mitään aikaiseksi?

  Pari viikkoa sitten mä olin näkemässä kavereita paljon. Luokkalaisia entisestä koulusta ja kakkosriparilaista tytsyä. Ja mul oli niiden kaikkien kanssa superkivaa. Ja mä oon ollut Oulussa yötä Liljalla, mulla on ollut silleen tosi chilliä, eikä ole tarvinnut vetää jotain jatkuvaa roolia. On vaan voinut olla ja tuhlata rahaa, juoda parasta kahvia rakkaan frendin kanssa ja viipottaa menemään hukuttautuneena maailman parhaimpaan miesten hajuveteen.
 Mulla meni jotain satakakskymppiä uusii kledjuihin ihan parin päivän sisään ja materialismionnellisuus on yhä erittäin suurena osana tätä kaikkea. Mä en muista oikeasti yhtään mitä me tehtiin Liljan kanssa, ehkä me vaan koomattiin Oulun keskustassa ja hypittiin sovituskopista toiseen. Mutta ainakin me juteltiin ihan hulluna ja mä oon siitä tosi ilonen.

  Ja kun mä sit perjantaina lähdin kotiin, Lilja laittoi yöllä snäppiä ett lol lol moro bei oon tulos randomisti ylivieskaan ::::__) Ja niin me nähtiin taas seuraavana päivänä.
  Opeteltiin ajamaan pyörällä ja istuttiin hesessä juomassa ylihintaista jugurtin makuista pirtelöä, katsottiin Kärkkäisellä miesten paitoja ja fiilisteltiin kulunutta kesää. Ja kun me oltiin matkalla keskustaan, alkoi joku ihan hullu rankkasade ja me jäätiin istumaan bussipysäkille kolmen muun mukavan ihmisen kanssa. Ja me kai vaan laulettiin jotain ja katseltiin toisia hymyillen.
  Ja mun mielestä se tilanne oli jotenkin tosi kaunis, kun aurinko värjäsi taivasta keltaisenoranssiksi ja oli pari sateenkaarta ja paljon suuria vesipisaroita jotka muodosti rotvallin viereen Atlantin.

  Kun mä lopulta jäin taas yksin oltuani melkein viikon ympäri vuorokauden kavereiden kanssa, mulla oli vaan sellainen tosi tyhjä ja jäinen olo. Mä sain kai jonkun paniikkikohtauksen ja mä lähdin ensin ulos vesisateeseen keinumaan ja hengittämään läheiseen puistoon. Joku ajoi vesivallit mun syliin jonka jälkeen mä koomasin kotona melkein puoli tuntia suihkussa vaatteet päällä. Mä vaan istuin ja tärisin vähän, kunnes se meni ohi.

  Ai niin ja me käytiin muutes vähän extempore moikkaamassa Jarea Oulussa. Se vaan oli siellä ihan sattumalta ja mekin oltiin ja sit me jäätiin siihen vähän kauemmas hienovaraisesti antaen niiden syödä rauhassa, kunnes siihen tuli jotain random ihqudaatyttöjä häiriköimään. Ja sit se tuli niiden muiden moikkaamisen jälkeen mun luo ja me vaan vaihdettiin kuulumisia ja se vaan hipsutti mun niskaa. Musta oli ihan vaan kiva nähdä.

  Mä fiilistelen nyt jo ihan hulluna tulevaa syksyä. Sitä, kun illat alkaa pimentyä ja vanhemmat sisarukset ei olekaan kotona. Sitä, kun saa polttaa kynttilöitä ja nuokkua viltin alla. Ehkä mä alan kuuntelemaan vielä enemmän indiemusiikkia ja omistautumaan taas weheartitille. Ja mä odotan sitä, että saa käyttää taas oranssin, viininpunaisen ja ruskeansäyisiä vaatteita. Ja villasukkia, niitä mä odotan.

En taas tiedä, miksen mä saa tätä tekstiä sujumaan, koittakaa kestää. Ehkä vielä jonain päivänä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

antaa palaa