5/27/2016

on uskallettava elää

Viime viikonloppuna meillä oli muutto takaisin omaan kämppään pois tuolta evakosta. Mulle nousi rasituksen jälkeen kuume ja olin viime maanantain pois koulusta sen takia. Saatiin ainakin kämppä kuosiin. Paitsi, että remppamiehet oli varastaneet meiltä pullollisen likööriä.
  Kouluun tutustuminen oli mun mielestä ihan jees. Tuntemattomat huusi käytävän päästä what are thoosee, kun näki mun kengät. Mä virnuilin takas ja välkyttelin valoja lisää. Kuraattori oli kamalan hyökkäävä ja se lupas yhdyttää mua kesällä mun tulevien luokkalaisten kanssa. Hyi hitto, mikä sanavalinta, siinä kohtaa hajosin nauramaan ehkä aavistuksen liian kovaa.
  Seiskaluokan musiikkiryhmä halusi esittää meille Airplanes -kappaleen ja mä vaan nauroin, kun se opettaja katsoi rumpujen takana istuvaa poikaa kauhuissaan. Mä olen kai kamala.

  Katsottiin lätkäfinaalia broidien ja äidin miesystävän kanssa, huusin kuin palosireeni koko pelin ajan. En ollut edes ennen tajunnut, että mulla nousee noin vahvati suomitunteet pintaan. Ja mun mielestä se ei ollut sukellus. Sebastian on ihana.
  Keskiviikkoaamuna äitin auto hajosi, kun sen piti viedä meidät kouluun. Odoteltiin iskän pelastaja-ladaa, eikä myöhästytty, kuin vartti. 

  Tämä viikko on ollut jotenkin kamalan vaihteleva, mä en ole tottunut tällaiseen. Mulla on ollut niin kivaa aamulla, mutta illalla mä itken kolme tuntia, enkä kykene lopettamaan. Mä en tiedä mistä se johtuu, mä vain hajoan. Hajoan.
  Keskiviikkona me oltiin Kaustisen musiikkilukiolla katsomassa sellaista ihme bändiskabaa, kun mun molemmat isot sisarukset on siellä. Alkuun mä ajattelin, että tästä tulee ihan paska reissu, näähän on ihan kamalia. Mutta ei helkkari, tilanteet muuttui ja se oli ehdottomasti yks siisteimmistä asioista, missä mä olen koskaan ollut. Se fiilis oli ihan hullu, ketään ei hävettänyt ja jengi reivas ihan huolella siellä lavan edessä. Kesken juontajien selityksen joku saattoi vain aloittaa ihan hullun huutomyrskyn tai biisin aikana juosta lavalle halailemaan toisia. Nauroin kamalasti ja tuijotin ihan lumoutuneena, miten taitavia soittajia ja räppääjiä sieltä löytyi. Ei hele, mun mielestä se yks ekan luokan jätkistä on ehkä maailman hurmaavin. I'm in love, eiku.
  Meillä oli iskän kanssa sairaan hauskaa, kun me fiilisteltiin heilutellen mun valokenkiä. Äitiä vaan hävetti hulluna, enkä edes tajua miksi. 
  Illalla mä vaan sain jonkun kohtauksen ja itkin kamalat kolme tuntia. En tiedä miksi, mä vaan rikkouduin, niin kuin ylempänä jo sanoin. Sanoin iskälle, että huomenna mä en selviydy kouluun ja se oli sille ihan ok. Mä en mennyt.

  Eilen, torstaina sitten, kun en sinne kouluun jaksanut, niin me lähdettiin Kokkolaan käymähän. Kierrettiin kaupoissa ja ostettiin kamalasti kaikkea. Space-addut, takki, rantsulaukku ja pari kirjaa lähti mun matkaan, oon ihan innoissani näistä. 
  Me käytiin kiertämässä vanhassa kaupungissa ja katsomassa sitä paikkaa, mihin on haudattu kamalasti ruttoon kuolleita silloin 1700-luvulla. Mun mielestä vanha kaupunki on ihana, voisin vaikka muuttaa sinne. 
  Käytiin ojassa ladalla ja cruisattiin ihan muuten vaan. Kahviteltiin ja purjehdittiin vaan ympäri Kokkolaa. Nähtiin sorsanpentuja ja syötiin kamalasti banaaneita. Mä rakastan iskää.







mä en tiedä, mikä tätä tekstiä vaivaa. mun ajatukset vaan loikkii ja myöhästyn ihan kohta koulusta.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin siistiltä! Mä haluisin mennä katto just jotain tollasta bändi hommaa kuulostaa niin siistiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyl kieltämättä ihan sairaan upeeta! Toivottavasti noit tulee vielä paljon!

      Poista

antaa palaa