4/03/2016

uskollinen

Juotiin aamukahvia lehtiroskiksessa muumipaita päällä ja naurettiin jollekin deodoranttipurkille. Nukuttiin pitkin lattioita ja tanssittiin Macarenaa, heiteltiin karjalanpiirakoita ja keitettiin koko pannullinen pahaa kahvia. Juotiin konjakkimukeista limsaa ja kuravettä, puhuttiin tosi kamalia juttuja ja kikatettiin. Avauduttiin ongelmista, muttei itketty.

  Noiden tapahtumien jälkeen lähdin illemmalla katsastamaan Eevan uutta kämppää Oulun suunnille. Se on mulle lähes kokonaan tuntematon kaupunki ja mua kuumottaa aina kävellä kaikkien nuorisoporukoiden ohi. Lauantai-iltana. Ja mähän olin koko illan yksin, puoli kuudesta sinne kahteentoista saakka yksin siinä faking ahdistavassa juoppokaupungissa. 
  Istuin Subwayssa syömässä ja juttelemassa niiden työntekijöiden kanssa, kun ei siellä ollut ketään muita silloin. Ne oli ehkä just ja just parinkymmenen ikäisiä. 

  Lopulta mä päädyin Finnkinon aulaan istumaan ja satuin ihan vain vilkaisemaan, mitä elokuvia menisi. Ja ei hitsi, siellähän sitten sattui menemään tunnin päästä Allegiant. Ja mä päätin ostaa lipun. Niin, ihan yhtäkkiä ja sen enempää ajattelematta.
  Siellä mä sitten istuin, ekaa kertaa yksin leffoissa ja mä itkin jo melkein mainosten aikana. Mulla on jonkin tasoinen erityisherkkyys, ihan vaan, jotta tiedätte.
  Mä nyyhkytin koko leffan ajan, vaikka suurimmassa osassa leffaa se oli ihan täydellisen turhaa. Mutta mä vaan itkin, enkä edes yrittänyt hillitä sitä vapinaa ja kyyneliä. Lopputeksteissä mä vaan räjähdin ja mun vieruskaveri katsoi mua kummasti. 
  Juoksin yläkerran vessaan ja kohta mä olin siellä ihan yksin. Herranjumala, mikä leffa. Herranjumala.

Mä istuin puoli kahteentoista Finnkinon aulassa, kunnes mua pyydettiin poistumaan. Sitten mä menin vielä puoleksi tunniksi sen viereisen hotellin respaan odottelemaan ja siellä me katsottiin respatädin kanssa Kardashianeita.
  Kahdentoista aikaan Eeva pääsi töistä ja me yritettiin saada kyyti kämpille. Onneksi on olemassa kavereiden kavereiden saunakavereiden naapurien koiranulkoiluttajan kaverit ja niin edelleen. Joku Tuomas se kai sitten oli, joka meidät puoli yhden aikaan nappasi kyytiin ja kuljetti nukkumaan.
  Paitsi, että juotiin vielä kahden aikaan teetä ja päätettiin katsoa televisiosta Poliiseja ja sellaista ärsyttävää bimbon juontamaa sanakilpailuohjelmaa. 

Viikonlopun unisaldo 11 tuntia. 





4 kommenttia:

  1. Tää ulkoasu on söpö ja vähän erilainen! Kirjotat myös kivasti :-)

    VastaaPoista
  2. Wow kirjotat tosi ihanasti, eritavalla mut omalla tyylillä!

    http://laveillela.blogspot.fi/

    VastaaPoista

antaa palaa