4/25/2016

eksyneet näkevät unia

Moips kaikki, kivaa huhtikuun loppua. 
  Mulla on ainakin melko kivaa, mä olen nimittäin viikon tet-jaksolla päiväkodissa. Tänään oli eka päivä ja mä olen ihan innoissani. Ne lapset vaan on niin ihania, avoinmielisiä, hyväksyviä ja niillä on ihania juttuja kerrottavina. Henkilökunta on myös aivan parasta. Samassa ryhmässä aikuisena on myös joku ehkä vähän alta kolmenkymmenen oleva mies, jonka kanssa me nauretaan äänettömästi niiden tenavien jutuille. Sen ilmeet on ihan parhaita, kun se näyttelee muka-innostunutta.

  Mä olen myös täyttänyt 15 tämän pienen postaustauon aikana. Mä sain ihania lahjoja mun kummeilta. Kaksi ihanaa korua (lusikkakoru <3), lahjakorttia vaatekauppaan ja sen sellaista.
  Mä vietin kaverisynttärit tossa viime viikonloppuna. Se oli vähän yllätys mulle itsellekin, ei niiden ollut tarkoitus olla synttäripirskeet, mutta menköön tän kerran. Mulla oli ihan hauskaa, kun me valvottiin melkein kolmeen ja piirettiin baby lipsillä yhden käteen, kun se nukkui.

  Oon opetellut pelaamaan meidän pleikalla Medal Of Honoria ja musta tuntuu joka kerta ihan voittamattomalta, kun oon pikkubroideja parempi. Mä olen myös opetellut piirtämään ihmisiä, ne on oikeestaan ihan hienoja jopa. Mulla on nyt joku innostus piirtää, kun meillä oli koulussa aiheena piirtää jokin ihmisen osa mahdollisimman realistisesti ja sunnitella siihen tatuointi. Ja sit mä hahmottelin Ashleyn paperille ja piirsin sen silmäkulmaan se ristin. (Hänellä siis ihan tosiaan on pieni risti silmäkulmassa) Ja mä olen ehdottomasti ihastunut nyt Ashiin. Plus, uskokaa tai älkää, hänkin on brittiläinen. Jestas hei.

  Mä olen näyttänyt tässä lähiaikoina tosi sievältä. Mä pidin melkein kaksi viikkoa kuuttatoista pikkulettiä päässä, en edes tajunnut kuvauttaa itseäni silloin. Oli muuten melko cool afro kun avasin. Oon vihdoin saanut ostettua ne unelmieni kengät. Punaiset. Ja mä olen niistä niiin innoissani, huh.
  Mä olen myös aloittanut ranskan opiskelun uudelleen ja jopa edennyt vähän. Omistuspronominit on kyllä niin vaikeita, että tässä saattaa mennä vuosi tai kaksi.

  Kävin muuten katsomassa sen Viidakkokirjan ja voin sanoa, että oli ihan perkeleen ahdistava, mutta sairaan hienosti tehty elokuva. Ja siis mähän jätin Mikaelin keikalle menemättä ja suuntasin tieni katsomaan tätä leffaa. Fuk u Miklu, fuk u.
  Ja mä olen tavannut ekaa kertaa (yhden) mun tulevia riparilaisia. (Ei kyllä edes juteltu) ja joka päivä mua vaan jännittää enemmän. Kun pitäisi niinku ostaa mekkokin ja kaikkea.
"Pojat: leiri kestää jopa kaksi viikkoa. Tytöt: leiri kestää vain kaksi viikkoa." Meille sanottiin ja se nauratti.

  Ja sit mä kirjoitin mielipidetekstin kouluun alkoholin ikärajojen laskemisesta: "Vanhemmat, älkää huutako niille teini-ikäisillenne, jotka kännissä, ihan hiirenhiljaa yöllä rikkoo sen maljakon kotiin tullessaan. Älkää kieltäkö, ne tekevät sen muuten uudestaan.
  Kertokaa niille nuorille, että kotiin saa tulla millaisessa kunnossa tahansa, ihan pelkäämättä. Tärkeintä on, että tulee ehjänä."





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

antaa palaa