7/24/2017

"I live for this feeling, this everglow"



Oikeesti kaikki on tosi hyvin. Mä ehdin kirjoittaa jo toisen tekstin, jossa kerroin aika paljon kaikkea negatiivista, mutta sitten mua alkoi ärsyttää että miksi muka teen niin, jos oikeasti asiat on menneet parempaan suuntaan.
   Niin no, onhan tietysti mun elämässä ollutkin jonkun verran negatiivisuutta, ehkä asioita mitä mä haluaisin jakaa. mutta mua alkaa nykyään lähinnä vaan naurattaa katkerasti oma käytös, jos pyöriskelen itsesäälissä liian kauan. Itsesääli on välillä ihan hyvä asia, mutta mulla se menee jo nextille levelille.

   Onhan tässä ollut nyt hajonneita parisuhteita ja kaverisuhteita tämän alkuvuoden aikana, mutta ne on ihan normaaleja juttuja ja niitä tulee varmasti olemaan tulevaisuudessa lisää. Niistä selvitään, lähellä oleviin ihmisiin turvaudutaan ja sit asioista päästään yli.
   Enemmän mä ehkä haluaisin nyt painottaa niitä positiivisia juttuja - että mä olen päässyt ysiltä, saanut jatko-opiskelupaikan ja kevytmoottoripyöräkortin, mä olen parin viikon päästä muuttamassa ekaa kertaa pois kotoa ja mä olen käynyt Göteborgissa Coldplayn keikalla ja itkenyt vaan onnesta sen koko päivän. Olihan se nyt aivan törkeen hienoa, kun 60 000 ihmistä fiilistelee yhteisen suosikkibändin biisejä, tanssii ja laulaa ihan euforisena siellä ja jakaa tuntemattomien kanssa haleja - ja olutta.

   Mä oon nykyään paljon enemmän sujut itseni kanssa, kun joskus vuosi sitten. Mä koitan joka päivä painottaa positiivisia juttuja ja tasaisin väliajoin muistuttaa itselleni, että hei girl, kaikki on ihan allright. En jaksa oikein ottaa stressiä mistään ja lähinnä vaan pysyn kyydissä ja katson mihin ollaan menossa. Toisaalta se on tosi kiva, toisaalta mua alitajuisesti pelottaa vähän, että mitä jos se pelkkä kyydissä istuminen aiheuttaa jonkun raiteilta suistumisen ja sit ollaan koko loppuelämä jossain rotkon pohjalla. Ehkä siksi on ihan hyvä olla pari kaveria. Tai en mä tiedä.

   Parin viime kuukauden aikana mä olen käynyt ihan ennätysmäärän syvällisiä ja pohtivia keskusteluja niin tuttujen. kuin tuntemattomienkin kanssa ja mun mielestä se on ihan fucking mahtavaa. Mä rakastan vaan jutella, jos molemmat osapuolet on kiinnostuneita aiheesta. Mä rakastan vaan maata läheisten ihmisten kanssa ja fiilistellä ja kuunnella musiikkia. Silloin ei edes välttämättä tarvitse sanoa mitään ja se vaan on sellainen rauhallinen olo. Mun mielestä on ihanaa soittaa kaverille ja hakea se kotoa ajelulle ihan hetkisen varoitusajalla. Parasta on halia ihmisiä ja saada rakkautta.
   Läheisyys on kyllä ihan pirun haastava juttu. Oispa vaan niinku rakkautta ja niinku nii.

 Mä oon ollut paljon mukavuusalueen ulkopuolella ja oppinut arvostamaan itseäni ja muita enemmän. Mä ootan tosi paljon, että tulee syksy ja illat pimenee. Mä ootan lukion alkua ja haasteita ja mä aijon niin vitusti olla paras. Ja mä muuten tilasin eilen uuden kameran, ehkä se auttaa mua alottamaan uudelleen kuvaamisen.

Mä en taida osata enää kirjoittaa, kun olen opetellut puhumaan.








4 kommenttia:

  1. Upeita kuvia postauksessasi :) Itsepohdintaa on aina välillä hyvä tehdä :) Mukavaa maanantai iltaa sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Upeat kuvat! Hyvä, että sinulla menee hyvin. Parempi aloittaa lukio ja muutenkin elämä uudessa kodissa hyvillä mielin! :)

    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samaa mieltä ollaan täällä! <3

      Poista

antaa palaa