3/01/2017

ylemmän luokan hermoromahdus

Mä oon ollut lähiviikkoina vähä kujalla mut silti ilonen. Tai kujalla. Mä en oikein osaa enää erottaa niitä toisistaan, joko se on oikeesti ilosuutta tai sit se on sitä, että oon vaan niin ulapalla että nauran kaikelle.
  Mä oon käynyt saaressa ja vihannut kaikkia, puolittain piessyt kaiken mikä liikkuu ja sit iltaisin itkenyt huonoa omaatuntoa. Mä oon koittanut tulla toimeen ihmisten kanssa, mutta joka kerta joitakin ihmisiä nähtäessä, tulee kerta kerralta vaan varmempi olo siitä, että tän ihmisen kanssa en halua olla tekemisissä. Ja mä oon aika tarkka siitä, kenen kanssa mä suostun juttelemaan ja viettämään aikaa.

  Lilja kävi meillä joskus, en mä muista milloin, mutta meillä oli kivaa ja me syötiin hesessä jäätelökakkua ja himassa tehtiin goals safkaa, patonkeja ja viiniä ja sipsejä. Me käytiin kokeilemassa kaupassa varmaan miljoonaa eri tuoksua ja meinasin pyörtyä mutta silti koin mielihyvää siitä, että tuoksuin taas sille Diorille.
   Mä kävin kans Jeminan kanssa Oulussa katsomassa Fifty Shades Darker ja mulla oli ainakin sika kivaa vaikka en ollut nukkunut kovin hyvin ja kävin vähä ylikierroksilla. Me mentiin yöksi niitten mökille ja valvottiin neljään jutellen ja syöden karkkeja ja en tiiä, kaikki on vähä sumuista.

   Mä oon lintsannut koulusta vähän liian monta tuntia. Meillä oli tänään vihdoin ja viimein yhteishaku ja meinasin vaan alkaa itkemään, kun olin niin helpottunut sen tehtyäni. Ja oikeastaan mä oon lähiaikoina meinannut itkeä kaiken takia. Mulla vaan menee nykyään kaikki tunteisiin ja haluaisin kaikilta rakkautta, mutta oon kai itse niin kylmä biaatch tunnevammanen, että hakkaan kaikki jotka koskee. Välillä kelaan, että mikä mua vaivaa.

  Kävin Mikaelin keikalla viime lauantaina ekaa kertaa vuoteen. Ja se vuosi on ollut ihan kummallinen, koska ennenhän mä kävin moikkaamassa Mikaelia melkein joka viikko. Mä en voi vaan uskoa, että mä olin paria päivää vaille vuoden käymättä keikoilla.
  Mutta mulla oli oikeasti aika kivaa. Mä näin Niinaa ja me oltiin ihan nostalgioissa koko keikan ajan. Venasin vaan enemmän kaikkia vanhoja biisejä, mutta sain pettyä, koska settilista koostui about pelkästään uusista ja Vain elämää -biiseistä. Ja niitä mä en oikein fiilaa.
   Mutta me moikattiin poikia ja päästiin halimaan ja sillee. Ja mä oon siitä sika huojentunut, että edelleen ne näytti tosi ilahtuneilta nähdessämme. Silti mä ikävöin vähän Santeria

Hitto sentään, musta tuntuu, että mä oon kiinnostunu yhdestä henkilöstä. Ja tää ei oo kyllä yhtään kivaa taaskaan. Mä oon muutenkin niin flipannu, että kaikki tulee menemään ihan päin vittua.

-Auta minua.
En tiedä, miksi sanoin niin. Sen täytyi olla kaikkien aikojen surkein iskuyritys.









4 kommenttia:

  1. Oi ihania kuvia! & mies kuvissa vasta onkin ❤

    millatt.blogspot.fi

    20v // Lifestyle // Lähihoitaja // Keski-suomi

    VastaaPoista
  2. Hei tosi hienoja kuvia! Mä haluisin joskus kuvata jotain keikkaa ihan kunnolla, pääsis vähän tutkimaan tuntemattomia teitä. Sä kirjotat todella mukaansatempaavasti, yleensä koen vaikeeksi keskittyä sellasiin peruskuulumisteksteihin (äikkä hallussa), mutta sun tekstejä lukiessa niihin todella uppoutuu! :-)

    VastaaPoista
  3. Tosi hyviä tekstejä sulla kyllä! :) Kivaa ja jollain tavalla myös mielenkiintoista luettavaa :)

    VastaaPoista

antaa palaa