1/29/2017

oon kulkenu paljaat varpaat kenkinä


Me istuttiin sohvilla ja laulettiin, puhuttiin evoluutiosta ja rinnakkaisista universumeista. Me pohdittiin salaliittoteorioita ja henkiä, ajateltiin ja yritettiin ymmärtää, mistä ääretön alkaa ja mistä se alku on alkanut. Mistä aina ja ikuisuus on syntynyt ja miten aikaisemmat elämät vaikuttaa meihin. Kaikkia ahdisti, eikä kukaan uskaltanut nousta ylös. Muumimusiikki pisti meidät itkemään ja me käytiin kaksisataa kysymystä lävitse, minkä elokuvan säästäisitte jos maailma tuhoutuisi ja missä menee itsevarmuuden raja. Me pelattiin "en ole koskaan" ja fuck, marry, kill, puhuttiin seksistä ja pornosta ja naurettiin meidän omille huonoille läpille.
   Me kannettiin tonneittain safkaa kaupasta himaan ja naurettiin, että hitto vie ollaan läskejä. "Kattokaa kuin rappiolla me ollaan, mä ja Nene vaa syödään jotai jätkiä.. jätskiä" 
Me todettiin, ettei me olla yksin ja laulettiin Güntheria, tanssittiin ja pläänäiltiin tulevaisuus strippareina ja pornotähtinä. Me katseltiin kun kello lipui aamuyön puolelle ja juotiin energiajuomia.
   Kaikki säikkyi jääkaapista kuuluvia ääniä ja kaikkea mihin koski tai mikä liikkui. Me puhuttiin parisuhteista ja läheisyyspulasta, tsempattiin toisia eteenpäin ja keskusteltiin lukiosta, kotoa muuttamisesta, uusista tuulista ja pojista. Me puhuttiin käpykylien huonouksista ja seksuaalisista suuntautumisista, ulkonäöstä ja ahdistuksesta. Me huudettiin liian kovaa ja oltiin varmoja, että englanninopettaja alakerrassa kuuli kaiken.

   Kello tuli neljä ja me pistettiin päät tyynyihin, kuunneltiin hetki toisten rauhoittuvaa hengitystä ja lopulta tiputtiin tiedottomuuteen, haistaen toisten lähelläolo, hymyillen.
    Aamulla porukka heräsi yksi toisensa jälkeen, rauhallisuudentunteessa, virkeänä. Me hiihdettiin kämpässä ilman housuja ja paistettiin pizzaa, istuttiin kylmässä parvekkeella ja keitettiin kahvia, keskusteltiin ja naurettiin meidän omalle rappiolle. Me kuunneltiin vanhoja hittejä ja mä löysin Jujun uudelleen, mä tulin tosi onnelliseksi sen sanoituksista ja muistin, miksi mä joskus sitä rakastin. Ja mä muistin myös, miksi mä rakastan juuri noita ihmisiä, mun ikiomia ihmisiä. Mä jaksan herätä niiden vierestä aina.






5 kommenttia:

  1. Ihanan erilainen blogi ja erityisesti tämä kirjoitus ja kuvat! Jään seurailemaan :)

    VastaaPoista
  2. Tää oli ihana! Oot muutenki tosi taitava kirjottaja <3

    VastaaPoista
  3. Wow tuota vikaa kuvaa! :-O upea!

    VastaaPoista

antaa palaa